Niin kauan kun ihmiset taistelevat samasta, homeisesta leivänpalasta, ei välillämme voi olla todellista keskinäistä rakkautta vaan ainoastaan pelkoa. Ellemme taistelisi samasta leivästä, voisin huoletta tarjota sinulle oluen tai kaksi. Voisin huoletta lahjoittaa sinulle omaisuuttani. Voisin huoletta istua rinnallasi ja kuunnella sinua. Voisin huoletta tarjota sinulle kotini, sylini. Mutta ei.

Toinen on minulle uhka tai mahdollisuus, muttei koskaan puhdasta rakkautta. Ja juuri sitä minä kipeimmin kaipaisin. Heikkous lienee ainoa mahdollisuuteni. Sillä vahvat eivät kutsu rakkautta luokseen. Rakkaus voi tulla vain sinne, missä on sijaa heikkoudelle. Siksi pienet, avuttomat lapset ovat niin rakastettavia.

Heikkouteen suostuminen lienee elämän vaikein oppiläksy - ainakin itselleni. Meille on opetettu, että meidät hyväksytään vahvoina. Meidät hyväksytään pärjäävinä. Mutta samalla kun "sairastumme vahvuuteen", torjumme luotamme rakkauden (joka on todellinen vahvuutemme). Emme suostu heikkouteen, koska kuvittelemme, ettei meitä hyväksytä sellaisina. Yritämme ansaita rakkauden olemalla vahvoja. Se on uuvuttava virhe ajatusmaailmassamme.

Heikkouteen suostuminen on rakkauteen suostumista. Rakkauteen suostuminen on usein suostumista rikottavaksi. Minä (persoonallisuus) olen kuin pajupilli, johon sattuu kun sitä vuollaan terävällä veitsellä. Mutta kun kuoreni on irti, ja se on lävistetty, Elämän henki soi lävitseni soreasti, koreasti. Tätä on heikkous. Suostumista. Minä suostun lävistettäväksi. Minä suostun, että kuoreni murretaan. Minä antaudun.

"Ole siinä silmät auki
pysy siinä, älä mene pois

näe miten iho elää
kuule kuinka veri kohisee

nyt on aika antautua, nyt on aika antautua
nyt, ei enää koskaan myöhemmin

ei aiemmin
vaan nyt

rakkaus hallitsee
eikä kukaan voita
rakkaus hallitsee
ilman vankiloita

rakkaus hallitsee
ethän enää tuhlaa mua
mä en enää tuhlaa sua
nyt on aika antautua

virran vietäväksi
tulla eläväksi... nyt

pitää tulla, pitää mennä
pitää olla aina edellä

pitää luulla, pitää tietää
pitää olla kaikenkestävä

nyt on aika antautua, nyt on aika antautua
nyt, ei enää koskaan myöhemmin

ei aiemmin
vaan nyt

rakkaus hallitsee
eikä kukaan voita
rakkaus hallitsee
ilman vankiloita

rakkaus hallitsee
ethän enää tuhlaa mua
mä en enää tuhlaa sua
nyt on aika antautua

virran vietäväksi
tulla eläväksi... nyt"

- Ismo Alanko, Rakkaus hallitsee